@Opiskelija julkaisi instagram-tarinassaan. Kuvassa on iloisia ilmeitä, kahvikuppi ja tehokas meininki. Tekstinä kuvan päällä:
Ensimmäinen koulutehtävä palautettu ✔
Projektit polkaistu käyntiin ✔
Ainejärjestön hallituksen kokous ✔
Kuva huokuu tehokkuutta, to-do listan tehtävien yliviivausta ja tavoitteiden saavuttamista. Kyllä, nuo kaikki mainitut asiat oikeasti tapahtuivat tuona tammikuisena päivänä, mutta totuus oli silti hieman erilainen kuin tarinasta saattoi ymmärtää. Olin lopen uupunut ja joutunut jäämään pois töistä.
Kaikki ymmärrämme, että some on meidän jokaisen elämästä murto-osa ja jokaisen ihmisen elämässä on asioita, joita somesta ei näe. Tuo palautettu koulutehtävä taisi jäädä ainoaksi palautetuksi tehtäväksi koko talvena. En uskonut, että uskaltaisin tätä koskaan julkisesti kertoa tai mainita tuosta ainoasta palautetusta tehtävästä, sillä edelleen herää tunne, että olisin epäonnistunut. Mutta sen sijaan, että olisin kerännyt noppia, tehnyt töitä kuin ennen tai saavuttanut kaikkia tavoitteita, päästin irti, toivuin ja palauduin.
Tuota aiemmin mainitsemaani instagram-tarinan julkaisua pohdin jälkeenpäin ja koen, että mietin silloin liikaa mitä muut ajattelevat.
"Haluan olla ahkera, reipas ja aikaansaava ja selvästi halusin myös muiden ajattelevan minusta niin. Vaikka todellisuudessa olin väsynyt ja voimaton."
Usein minulle on sanottu hieman jopa ihaillen, että “busy woman” tai “sulla on aina kalenteri täynnä, oot niin tehokas”. Sitten kun oikeasti koin, etten enää jaksa, en halunnut muiden näkevän sitä, sillä yritin pitää yllä tiettyä ajatusta itsestäni. Miksi?
Ei minun eikä sinun tarvitse välittää siitä, mitä muut ajattelevat meistä. Ei meidän tarvitse pitää yllä jotain ihmeellistä parempaa ja tehokkaampaa versiota somessa. Uupuneena, en ollut oma itseni ja toipuminen oli haastavaa. Etenkin oman pään sisällä. Tein kuitenkin paljon töitä itseni kanssa, muutin ajatusmaailmaani, päästin irti suorittamisesta ja pyrin tekemään asioita itseäni varten enkä vain siksi, että minulta odotetaan jotain tiettyä onnistumista.
Suljin somet melko pitkäksi aikaa, julkaisin harvoin mitään. Se teki hyvää. Tiedän, että omassa elämässäni on paljon asioita, huonoja ja hyviä, joita en jaa someen. Jos someen jotain julkaisen, se on todellakin vain hetki. Ihmiset saattavat sen perusteella ajatella minusta jotain tai ylipäätään muodostaa mielipiteensä jonkin pienen hetken perusteella, mutta sillä ei ole enää minuun hirveästi vaikutusta.
On energiaa vievää käyttää aikaansa ajattelemaan mitä muut minusta ajattelevat ja kaiken lisäksi se on melko turhaa.
"Käytän mieluummin energiani omaan hyvinvointiin, asioihin jotka saavat minulle hyvän fiiliksen, siihen, että olen läsnä ihmisille ympärilläni ja kuuntelen omaa jaksamista."
Älä sinäkään turhaa mieti, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä aina tarvitse jaksaa. Toivon, että käännät lempeän katseen itseesi ja pidät huolta itsestäsi <3
-Aino